Presidentti Lennart Merin puheenvuoro ''Viro 1991-2001'' seminaarissa Helsingin yliopistossa 13. elokuuta 2001
13.08.2001

Viron itsenäisyys


I

Herra Presidentti,
Herra puheenjohtaja,
hyvät naiset ja herrat,

tämän seminaarin järjestäjät pyysivät minua puhumaan Viron itsenäisyydestä. Viron itsenäisyys on jotakin muuta kuin itsenäinen Viro. Viron itsenäisyys alkaa meidän yhteisestä jääkaudestamme. Asun Tallinnan lahden pohjoisimmalla niemellä, jonne talviöinä erottuu Helsingin valojen kajastus. Tämä nimetön niemi, jota on ryhdytty kutsumaan Uudeksi Seelanniksi - viron kielellä Uudeksi Merimaaksi - on kahdeksansataa metriä pitkä ja kahdeksankymmentä metriä leveä. Se on syntynyt kambrikaudella, toisin sanoen aikakaudella jolloin trooppisessa meressämme elivät ensimmäiset alkeelliset eliöt. Tosin niemen rannat ja talon ympäristö ovat täynnään siirtolohkareita, Salpausselän graniittia, jota jäätikön puskutraktori on tunkeutuessaan ja perääntyessään kasannut Viroon. Suomen ja Viron historian yhteinen osa alkaa geologiasta. Ihmisen siirtyminen jäätikön perässä pohjoiseen on meidän yhteisen historiamme perustaa paljon suuremmassa määrin kuin mikään muu muualla Euroopassa. Kielitieteen tämänhetkisen tietämyksen mukaan me siirryimme noin kaksitoista tuhatta vuotta sitten kohti Pohjolaa ja jäimme uskollisiksi tälle ankaralle kotimaalle, jossa aurinkoa oli kesällä enemmän ja talvella vähemmän kuin Euroopassa. Meillä oli kylliksi aikaa kotiutua tänne, kasvattaa juuremme syvään multaan joka ruokki meidät mutta ei olisi ruokkinut vierasta. Ankaran ilmanalamme me kesytimme ja teimme siitä liittolaisemme. Euroopan etnistä karttaa dramaattisesti muuttaneet kansainvaellukset eivät koskettaneet meitä. Säilytimme arkaaisen kielemme, mukauttaen kulttuurilainat ja lainasanat vastaamaan ympäristöämme ja elintapojamme, joita kaikki Euroopan kansat meitä itseämme lukuun ottamatta olisivat kutsuneet ankariksi. Maailma oli meille avoin, me olimme maailmalle suljettu. Haluaisin kiinnittää aivan erityistä huomiota Viron ja Suomen rannoille, porteillemme jotka avautuvat suureen maailmaan. Rannikkovetemme ovat ainutlaatuisia Euroopassa. Virossa ne ovat matalia, täynnä jääkauden aikaisia siirtolohkareita ja salakareja, ja Suomen mannermaata puolustaa tiheä saaristovyöhyke. Tällainen ranta oli avoin omille ja suljettu vieraille. Sekin kuuluu meidän itsenäisyyteemme. Akateemikko Kustaa Vilkuna on tutkinut Suomenlahden seprakauppaa ja osoittanut, että työnjako lahden etelä- ja pohjoisrannikon välillä on ollut osa Suomen muinaista asutushistoriaa. Virolainen kansatieteilijä Arved Luts on kuvannut seprakaupan viimeisiä jälkiä toisen maailmansodan aikana. Kuuluuko tämä esitelmääni, jonka otsikko on ''Viron itsenäisyys''? Viron ja Suomen historia on kielitieteen, kansanrunoudentutkimuksen ja kansatieteen historiaa, ja sitä on suvaittu niin keisarien kuin pääsihteerien aikana. Tosiasiassa humanistiset tieteet ovat olleet viikunanlehti, joka on suojannut poliittista historiaa.

Kun Suomi kääntyi Ruotsin kuningashuoneen puoleen ja esitti pyynnön perustaa Suomeen yliopisto, tuli Tukholmasta vastaus, että yliopisto on jo perustettu Tarttoon. Tänä päivänä suomalaiset näkevät tuossa vastauksessa suurvallalle omaista korskeutta, mutta asia ei ole niin. Tuohon aikaan oli kieliraja Viron ja Suomen välillä paljon matalampi, ja Suomenlahti ymmärrettiin yhdistäväksi tekijäksi, ''elämämme akseliksi'', lainatakseni suomalaista klassikkoa. Myös Lönnrot vieraili Virossa toivoen luovansa yhteisen kirjakielen Viron kanssa. Mielikuva Itämeren alueesta Eurooppaan päin suuntautuvana yhteisenä piirinä vahvistui 1800-luvulla sekä Virossa että Suomessa. Tarton yliopiston rehtori Parrot on lausunut seuraavat sanat vuonna 1806: ''Virolainen talonpoika sanoo sangen kovaan ääneen, että hän odottaa Bonapartea vapauttajakseen.'' Tämän oheen rohkenen liittää Eugen Schaumanin sanat ennen hänen kuolemaansa, ne on kirjoitettu ennen kenraali Nikolai Bobrikovin surmaamista ja osoitettu keisari Nikolai II:lle: ''... rukoilen Teidän Majesteettianne vain tutustumaan valtakunnan todelliseen tilaan - Suomi, Puola ja Itämerenmaakunnat mukaan luettuina.'' Ja lopuksi arvio Viron johtavalta sosiaalidemokraatilta Mihkel Martnalta, joka jakoi venäläisten ja suomalaisten äärivasemmistolaisten kielteisen suhtautumisen kansalliseen itsenäisyyteen. Lainaus on peräisin vuodelta 1910: ''Tämä Suomenmaan itsenäisyydenpelko ja Suomen-Viron valtakunnan peikko on niin hullunkurinen ja lapsellinen, että tosiasiana sitä kehtaisi tarjota vain säikyille eukkopahoille. Mutta siitä huolimatta vakaat Venäjän miehet ja tietyin ajoin myös Baltian kartanonherrat käyttävät tätä tappurapelätintä tiettyjen piirien säikyttelyyn.''

Kahdeksan vuotta myöhemmin, 1918 Viron Pelastuskomitea julisti manifestillaan ''Kaikille Eestinmaan kansoille'' itsenäisen Viron Tasavallan.

II

Hyvät naiset ja herrat,

tällä johdannolla halusin sanoa, että Viron Tasavallan itsenäiseksi julistaminen ja valtakunnan sotilaallinen puolustaminen - yhdessä suomalaisten vapaaehtoisten kanssa - oli uuden luvun alku, mutta vielä suuremmassa määrin vanhan luvun yhteenveto. Koko Viron historian sisältö ja ajatus on ollut Viron valtio ja oikeus. En pysähtynyt Viron ja Suomen kansallisen heräämisen aikaan, josta on puhuttu riittämiin, mutta haluaisin korostaa heräämisajan instituutioiden ratkaisevaa osaa itsenäisyyden valmisteluissa. Kun Viro ja sen jälkeen Suomi päätyivät Venäjän kruunun alle, ei Venäjä ollut riittävän vahva paikallisten privilegioiden kumoamiseksi. Paikallishallinnon elimet kehittyivät, ritarikunnat perustettiin, maapäivien tuomiovalta määriteltiin, paikallinen oikeus kodifioitiin pian sen jälkeen, kun Kuopiossa ilmestyi virolaisten ''Kalevipoeg''. Venäjän vahvistumisen myötä alkoi hyökkäys Baltian etuoikeuksia vastaan. Baltian oma yhteiskuntajärjestys oli länsimainen, mutta 1800-luvun lopulla jo vanhentunut. Viron itsenäisyyden perustana oli pitkä itsehallintoperinne, pitkä oikeudenkäyttöperinne ja pitkä kirjaviron perinne. Viron Tasavalta omaksui uudenaikaisen Venäjän rikosoikeuden ja roomalaiseen oikeuteen tukeutuvan ja vuosisatojen saatossa koetellun Baltian paikallisoikeuden. Virolainen talonpoika oppi nopeasti hakemaan itselleen oikeutta tuomioistuimesta. Aateliston ja talonpoikien itsehallinnon oheen sukeutuu lukematon määrä yhdistyksiä ja seuroja, joissa oli itsestään selvää ratkaista asiat demokraattista tietä.

III

Hyvät naiset ja herrat,

kansainvälisen oikeuden subjektina Viron Tasavalta solmi diplomaattisuhteet suurimpaan osaan maailman maita, ja se hyväksyttiin Kansainliiton jäseneksi. Neuvostoliiton suorittamaa Viron Tasavallan annektointia ei suurin osa maailman maista tunnustanut. Viron Tasavalta säilyi kansainvälisen oikeuden subjektina länsivaltojen tunnustamattomuuspolitiikan tuella, jota seikkaa symboloivat diplomaattiedustustomme. Viron Tasavalta säilyi myös Viron Tasavallan kansalaiskunnan oikeudellisena jatkuvuutena. Tähän seikkaan perustuikin Viron Tasavallan palauttaminen entiselleen elokuussa vuonna 1991. Neuvostoliiton johtomiesten aloittaman sotilasvallankaappauksen aikaan Viron siirtymäkauden hallitus kääntyi kansainvälisen yhteisön puoleen ehdottaen diplomaattisuhteiden palauttamista Viron kanssa, toisin sanoen esittäen että se tunnustaisi hallituksen, jonka poliittisena ohjelmana oli siirtyminen aggression kautta edeltäneisiin oikeudellisiin suhteisiin. Näin ollen tunnustamattomuuspolitiikka merkitsee Viron, Latvian ja Liettuan pysyvän oikeudellisen jatkuvuuden periaatteen vahvistavaa kansainvälistä sinettiä. Irtisanoutuminen siitä olisi voinut heikentää meidän itsenäisyyttämme.

IV

Hyvät naiset ja herrat,

Perustuslaillisten laitosten ennalleen palauttamisen jälkeen Virossa on ollut vallassa viisi hallitusta, mutta kaikki viisi hallitusta ovat ulkopoliittiseksi tavoitteekseen priorisoineet Viron liittymisen Euroopan unioniin ja Viron hyväksymisen NATO:n jäseneksi. Virolla on ollut menestystä kummassakin suunnassa. Neuvotteluissamme Euroopan unionin kanssa olemme ratkaisseet 19 osiota kolmestakymmenestä. Äskettäin Virossa vieraillut presidentti Jacques Chirac vakuutti maanmiehilleni, että reaalinen mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin on se kokoava perustekijä, jonka tuloksena Virosta on tullut vakavasti otettava NATO:n ehdokasmaa.

Mitä Viron itsenäisyys merkitsee Suomelle?

Tallinna on Helsinkiä lähinnä oleva pääkaupunki. Välillämme on ainoastaan 18 minuutin mittainen helikopterilento. Kahden kansakuntamme välistä heimoveljeyttä minun ei tarvitse korostaa. Se on tukenut meitä vaikeina aikoina ja lieventänyt tämän päivän ristiriitoja, neuvostokauden perintönä Viroon jäänyttä rikollisuutta. Välistä kysytään: onko Suomen nähtävä Virossa kilpailija?

Minun mielestäni yhteiseksi tunnussanaksemme tulee yhteistyö, joka perustuu luottamukseen. Virheet, jotka Viro teki vuosina 1939 ja 1940 eivät toistu, sillä maailma on muuttunut ja Viro on oppinut. Taloudellinen ja kulttuurinen yhteistyömme on jo tänä päivänä tiivistä. Mutta voisin kuvitella vieläkin tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi ympäristöministeriöiden välillä, kumpaisenkin ministeriön jonkinasteista integroitumista. Se enentäisi keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia ja olisi kaunis kumarrus Suomenlahdelle, joka on kautta aikojen ollut meidän elämämme yhteinen akseli.