Speeches
Search in Speeches:
 
printer friendly document

Tasavallan Presidentti juhlaillallisilla Suomen Tasavallan presidentin ja hra Pentti Arajärven kunniaksi 16.5.2000
16.05.2000

Rouva presidentti.
Herra Pentti Arajärvi.
Teidän ylhäisyytenne.
Hyvät naiset ja herrat.

Tämä päivä ja ilta ovat täynnä virolais-suomalaisia tunteita. Yhteen on nivottu tavaksi tullut ja ensikertainen. Kaikella juhlavuudella ja sydämellisyydellä tervehdin Suomen Tasavallan presidenttiä Tarja Halosta hänen valtiovierailullaan Viron Tasavaltaan. Ymmärrämme antaa arvon sille symbolille, että toisen valtiovierailunne kohteeksi valitsitte Suomenlahden etelärannan. Yhtä sydämellisesti ja lämpimästi haluan sanoa: tervetuloa jälleen Viroon, rakas Tarja. Sinun tapaamisiasi täällä luonnehtii jatkuvuus: suhteet meidän kahden välillä ja suhteet koko maailmaan ovat pysyvästi olleet Sinun työpöydälläsi ja meidän neuvottelujemme aiheena. Niinpä me siis jatkamme yhteistyötä, joka on saanut alkunsa jo aikoja sitten, mutta nyt me jatkamme sitä jo valtionpäämiehinä.

Suomen asia on ollut aina myös Viron asia. Itsenäisyytemme palauttamisen jälkeen Virossa eletään aivan erityisen vahvasti ja kotoista myötätuntoa tuntien mukana kaikessa siinä, mitä pohjoisnaapurissa tapahtuu. Suomihan ei ole enää kaukaista maailmaa, josta miehitys oli leikannut meidät irti. Se ei ole enää maa, josta me koetimme ammentaa toivoa ja ottaa oppia pelkästään television mykän kalansilmän kautta. Yhteenkuuluvuus Suomen kanssa ei ole enää fennougristien nostalginen unelma vaan eurooppalainen perustarve. Juuri sellaisin osallisuuden tuntein seurattiin Virossa Suomen äskeisiä presidentinvaaleja, niiden demokraattista avoimuutta ja pohjoismaista maltillisuutta. Kyse ei ollut uteliaisuudesta, kyse oli oppimisesta, jotta me pystyisimme nopeammin vapautumaan postsovjetistisesta saastasta ja ymmärtämään demokraattisen valtion mahdollisuudet ja välttämättömyyden.

70-ja 80-luvulla Suomi välitti Viron televisionkatsojille ja yksittäisille lahden toisella puolen käyneille unelmaa siitä, millainen Viro olisi voinut olla ilman miehitystä ja annektiota. Nyt, vuosituhannen kynnyksellä, voimme puhua keskinäisistä hyödyllisistä suhteista, joista ei ymmärrettävällä tavalla puutu myöskään kilpailua kehittävä vaikutus. Keskinäinen kunnioitus tuo mukanaan keskinäisen hyödyn. Voimme olla tyytyväisiä maidemme välisiin taloussuhteisiin.

Meidän kulttuuriyhteytemme yltävät monelle vuosisadalle. Lydia Koidulan, Gustav Suitsin, Friedebert Tuglaksen, Villem Ridalan, Oskar Kallaksen, Ilmar Talven ja hyvinkin monen muun Viron kulttuurin merkkihenkilön elämäkerrassa Suomella on tärkeä paikkansa. Ja myös toisin päin: "Suomen silta" on toki kaksisuuntainen kulttuuriväylä. Aino Kallaksesta Martti Haavioon, joka sai kirjailijanimensä Mustapää juuri tästä samasta talosta, ja Jaakko Kaurinkoskeen. Haluaisin tässä antaa tunnustuksen sille työlle, mitä Suomen Viron-instituutti tekee Virossa - se näyttää, miten Virossa paljon puhutun Suomen sillan todella voi perustaa ja sitä voi vahvistaa. Suomen kulttuurielämän uutiset, aikamme politiikan ja etiikan ongelmien syvällinen käsittely ja vaikkapa niin käytännöllinen seikka kuin ammattikoulutuksen ongelmien pohtiminen - sellaiset ja monet muut hankkeet tuovat instituuttiin satoja virolaisia Suomesta kiinnostuneita.

Rouva presidentti, Sinun valtiovierailusi antaa jälleen uuden mahdollisuuden vertailla meidän asennoitumisiamme ja arvioitamme maailmanpolitiikan kysymyksissä. 2000-luvulle astuessamme otamme edelliseltä vuosisadalta mukaamme joukon ratkaisemattomia asioita. Ikävä kyllä, Euroopan unionin laajeneminen kohtaa yhä edelleen status quon puolustajia, joille kylmän sodan jakama Eurooppa tuntui lopulliselta. Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni tarvitsee uusia jäseniä tarkalleen yhtä paljon kuin uudet jäsenet tarvitsevat Euroopan unionia. Vain sillä tavoin Eurooppa voi päästä vakauteen, joka 1900-luvun sotien jälkeen oli sittenkin vain näennäinen ja kyseenalainen.

Suomi, joka Euroopan unionin jäsenmaista ilmeisesti herkkävireisimmin ymmärtää uusien hakijamaiden tuntemuksia, on jo esittänyt uraauurtavaa osaa liittymisprosessin hahmottamisessa. Siitä Suomelle kuuluu Viron kansan syvä kiitollisuus. Luotan Suomen jatkuvaan tahdonlujuuteen. Me tunnemme Suomelta saamamme tuen. Vakuutan, että Viro on teidän takananne ja tulee seisomaan teidän rinnallanne.

Rouva presidentti, vaikka meidän valtioistamme toinen on suuri ja toinen taas pienempi on, kuten Eno Raudin runonsäe sanoo, maailmankartalla me molemmat olemme sittenkin pikkuvaltioita. Siinäkin on mahdollisuutensa, joita Viro on yrittänyt käyttää hyväkseen. Pienuus merkitsee velvollisuutta ja mahdollisuutta olla dynaaminen. Viro on todistanut sen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Jotta pienen maan ääni kuuluisi, ja kuuluisi kovaa, sen politiikan on oltava eettistä. Samalla pienet valtiot muodostavat sittenkin suurimman osan maailmasta. Suomen korkea kansainvälinen auktoriteetti on havainnollinen näyte pienen maan kansainvälisistä mahdollisuuksista.

Lopuksi tahdon korostaa sitä, että meidän kansamme osaavat vaalia historiaansa ja ammentaa siitä varmuutta tulevaisuudelleen. Mitä Suomeen tulee, tämä ei minulle itselleni ole kirjoista ulkoa opittua vaan henkilökohtaisesti koettua ja läpikotaisin tiedostettua Suomi-kokemusta.

Myös Sinä, rouva presidentti, rakkaat Tarja ja Pentti, tiedätte paljon Virosta ja tunnen mielihyvää siitä, että Sinulla on täällä oma paikka, jonne aina tulla, ja oma huone, josta avautuu etelän puoleinen näkymä meidän yhteiselle lahdellemme, elämämme akselille.

Salli minun toivottaa Viron Tasavallan, paikallaolijoiden, Hellen ja omasta puolestani Sinulle, rakas presidentti, ja Pentille onnea ja onnistumista työssä Suomen Tasavallan hyväksi!

Hyvät naiset ja herrat.

Kohottakaamme malja vieraittemme terveydeksi.

Suomen onneksi ja kukoistukseksi!

 

back | archive of speeches | main page

© 2001 Office of the President of the Republic
Phone: +372 631 6202 | Fax: +372 631 6250 | sekretar@vpk.ee
Reden Kõned Speeches Statements Interviews